Yötöissä taas

Helpon aamuvuorojakson jälkeen aloitimme taas neljän yön työputken. Vähän ennen lähtöä kävi ilmi,että työkunnossa ei ole juuri muita kuin "Finnish girls" (heh-heh:-), muut olivat hankkineet lihaskramppeja,kipeitä varpaita ym. Niinpä sitten suuntasimme rannalle suomalaisvoimin,vahvistuksena kolmejalkainen (luit ihan oikein!) ystävämme Cally ja johtajanamme paikallinen Coy-Coy. Coy-Coy muuten tekee keskukselle palkallista työtä, eikä ole vapaaehtoinen,kuten aiemmin luulimme.

Melko pian merestä ilmestyikin unelmiemme täyttymys,Leatherback! Tiesimme tämän lajin isoksi,mutta niin valtavaksi emme olleet osanneet sitä kuvitella. On vaikea kuvata sitä tunnetta,minkä valtaan joutui,kun istui pimeällä rannalla aaltojen pauhussa ja seurasi lumoavaa näytelmää, kun tämä ainutlaatuinen eläin kaivoi suurilla räpylöillään pesää munilleen (se itse asiassa muodostaa räpylöistään ikään kuin kauhan,jolla lappaa hiekkaa syrjään). Nieleskelin itkua,kun hetken lumoukseen sekoittui tietoisuus siitä,että laji on erittäin uhanalainen. Leatherback- ja Hawksbill-kannat ovat viime vuosisadan aikana vähentyneet n. 80%,Green- ja Loggerhead-kannat n.50%. Noin tunnin kaivettuaan ja päästyään 60-70 cm syvyyteen, Leatherback huomasi paikan huonoksi ja palasi mereen. Se saattaa yhden yön aikana kaivaa viisikin pesää,ennen kuin on tyytyväinen. Tämä yksilö ei kuitenkaan enää palannut ja odotammekin innolla sen palaamista ensi yönä. Tänään kuulimme,että se on käynyt rannalla jo 11 kertaa ja muninutkin viidesti tämän pesintäkauden aikana. Letherback pesii (munii) 7-10 päivän välein. Kerrallaan se tekee 70-100 munaa. Valokuvia emme voineet ottaa,koska salamavalo olisi sekoittanut sen mahdolliset aikomukset palata vielä samana yönä. Joudumme työskennellessä käyttämään punaista valoa,koska on todettu,että se ei häiritse kilpikonnia (on ehkä jopa mahdollista,että ne eivät näe koko valoa).

Ei kulunut pitkääkään aikaa,ennen kuin merestä kömpi seuraava otus:tuttu Hawksbill,mutta niin iso,ettei sitä heti tunnistanut samaksi lajiksi. Tämä rapisteli kovasti aluskasvillisuuden seassa ikään kuin pesää tehden, mutta syöksähtikin yllättäen esiin ja suuntasi merelle. Kolme henkeä ei riittänyt tämän voimakkaan konnan pitämiseen paikallaan merkin tarkastusta ja mittausta varten,joten Coy-Coy käytti viimeistä keinoa,eli pyöräytti raukan selälleen. Voin vakuuttaa,että ei näytä hyvältä,mutta tarkoitus toivottavasti pyhittää keinot tässäkin tapauksessa. Ihailtavaa sisukkuutta konnamme osoitti edelleen:se huitoi niin voimakkaasti räpylöillään,että asentoa oli vieläkin hankaloitettava,että tarpeellinen saatiin tehtyä. Varmaan se ajatteli viimeisen päivänsä tulleen, ainakin se oli yhdessä hujauksessa meressä,kun vihdoin vapautui.

Nyt onkin edessä vapaaehtoisten yhteinen päivällinen ja sitten juhannusaattoa viettämään rannalle - eikös se niin kuulukin suomalaisten tehdä?!

Muuten,kaikille lukijoille lämpimät kiitokset mielenkiinnosta. Olemme kuulemma saaneet nuoriakin lukijoita - hienoa!