Loppuyö menikin sitten tyhjää rantaa tarkkaillessa.
Meitä on tässä ensimmäisessä vuorossa ollut 5 partioijaa: minun ja Liisan lisäksi englantilainen Lisa, monikansallinen Wil ja keskuksen englantilainen luonto-opas Tom. Rannalla on katos, jossa voimme levätä partiontikävelyjen välillä. Rannan tarkastamme kerran tunnissa ja yhteen kävelyyn menee n. 20-30 minuuttia, jos rannalle ei ole tullut kilpåikonnia. Jos kilpikonna tavataan munimasta, sen annetaan viimeistellä työ rauhassa. Itse olemme silloin jossain lähistöllä "takavasemmalla". Kun kilppis on valmis, se mitataan ja luetaan merkki tai laitetaan uusi "tagi", jos sitä ei ole aikaisemmin merkitty.
Kuvassa näkyvää kilpikonnaa ei oltu merkitty, ja meidän ensimmäisen havainnon kunniaksi annamme sille ehkäpä lempinimen Myy. Nimeä ehdotti meidän Muumi-fani oppaamme Tom ;) Myös kilpikonnan adoptoiminen on mahdollista. Siten saisimme tietoa jatkossakin, miten Myyn elämä jatkuu.
Jos munat ovat hankalassa paikassa esim. liian rannassa kuoriutumista ajatellen, munat lasketaan ja siirretään turvallisempaan paikkaan. Pesän paikka merkitään myös muistiin. Paikantamiseksi rannalle on maalattu erivärisiä kilpikonnasymboleita puihin. Pesän paikan etäisyys mitataan kanteen eri symboliin, rantaviivaan ja kasvillisuuden rajaan, Siten saadaan aika tarkka paikka muistiin.
Lopuksi pesän seudun jäljet (kilpikonnan ja meidän kaksijalkaisten) tasoitetaan, jotta pesänryöstäjät eivät osaisi pesälle. Pesänryöstäjät ovat siis ihmisiä...
Alkuyö sujuu yleensä pirteästi, mutta aamuyöllä uni tulee jokaisessa pienessä lepohetkessä. Kumma, miten ihminen voi nukahtaa kymmenessä sekunnissa ja herätä reilun puolen tunnin päästä niin sikeästä unesta kuin olisi nukkunut koko yön. Ensimmäiset partiontiaskeleet ovat ymmärrettävästi hieman tokkuraisia.
Ohoo! Hienoa että pääsitte näkemäänkin kilppareita. :) Komean kokosia indeed!
VastaaPoista