Lauttamatka Grenadasta tänne saarelle oli myrskyisä. Toinen meistä pelkäsi ja toinen voi pahoin. Rantauduttuamme meitä oltiin ystävällisesti tultu vastaan, ja täällä jo kauan vapaaehtoisena ollut suomalainen nuori nainen opasti meitä alkuun mm. kaupoissa.
Sadekausi on kuulemma alkanut. Grenadan pääsaarella satanut jo viikon ja täällä sade oli alkanut tänä aamuna. Sateesta täällä osataan olla iloisia, koska kaikki käyttövesi tulee taivaalta. Keskuksen toisen "johtajan " mielestä tänä aamuna oli kuulemma ollut hänen elämänsä kylmin päivä, hieman yli 20 astetta. Viime yönä sade tuli välillä niin kovalla voimalla, että nukkuakaan emme oikein osanneet. Matkan rasituksista johtuen uni olisi kyllä ollut paikallaan. Tulipa yöllä mieleen jo Mertarannan sanat "Taivas varjele, mitä sieltä nyt tulee!" Onneksi katto kuitenkin piti!
Tänä iltana saamme vielä lepäillä ja tutustua alueeseen. Huomen illalla pääsemme (joudumme?) tositoimiin rannalle partioimaan. Ihmiset (ohjaajat ja vapaaehtoistyöntekijät) ovat olleet avuliaita ja ystävällisiä, joten pääsemme varmaan hyvin käyntiin.
Liisa bongasi heti huoneeseen saavuttuamme ensimmäisen maakilpikonnan ja ilmeisesti jonkun ravun.
Majoitumme hulppeassa huvilassa - ainakin jos vertaamme viimeöiseen majapaikkaamme.
Yllä näkymä huoneistomme kuistilta rantaan päin. Ranta on oikeasti lähellä, mutta jyrkän rinteen ja runsaan kasvillisuuden vuoksi sitä ei näe.
Kirjoittelemme taas tänne, kunhan ehdimme. Kaikki on siis hyvin, eikä huolta, vaikka ette kuulisikaan meistä päivään tai pariin. Huomasimme, että tekstarit kulkevat hieman satunnaisesti...
No tehän olitta oikeita satheentekijöitä sitte. ;)
VastaaPoistaKiitos, mukavaa kun sain e-postin tästä blogista.
VastaaPoista