Päivä Tobaco Cayssa

Viimeinen yövuoro sujui aluksi vauhdikkaasti, kun rannalla oli kaksi kilpikonnaa melkein yhtä aikaa. Puolen yön jälkeen hiljeni ja aamuun päästiin partioinnin ja torkahtelun merkeissä. Emme ole kai muistaneet mainita, että yövuorossa kuljemme hautausmaan läpi. Valkoiset haudat eivät tunnu niin pelottavilta kuin meidän tummat hautakivet – kumma juttu. Tänä aamuna kyllä kohtasimme sitten erikoisen näyn! Kun palasimme yövuorosta keskukseen, Windwardin kylän kohdalla näimme tien vierellä  rinteessä useita ihmisten pääkalloja. Paikassa on aikaisemmin ollut hautausmaa, ja nyt kulkukoirat sekä eroosio on tuonut luut esiin! Koiria tällä saarella riittää, eikä useimmista pidetä mitään huolta. Keskuksen hoiviin onkin kulkeutunut 18 koiraa, joilla jokaisella on oma tarinansa. Rannalla meillä on aina kanssamme partioimassa yksi tai kaksi koiraa. Kuvassa näkyvä koira on menettänyt toisen jalkansa jäätyään auton alle.

Työvuorosta palattuamme nukuimme pari tuntia. Patikoimme läheiselle rannalle, josta paikallinen mies tuli meitä veneellään noutamaan. Suuntanamme oli Tobaco Cays Marine Park, jonka sanotaan olevan jopa yksi turmeltumattomimmista luonnonvaraisista merialueista maailmassa. Alueeseen kuuluu muutama pieni saari, ja kaikilta saariin rantautuneilta matkailijoilta peritään ylimääräinen suojelumaksu. Meidän ei olisi tarvinnut sitä maksaa, koska olemme Kidon vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta halusimme siitä huolimatta avustaa tärkeää suojelutyötä. Summa oli euroissa kuitenkin vain vajaa 3 euroa.

Tobaco Cays on tunnettu liemikilpikonnistaan (Green Turtle), jotka asustelevat saaren rantamilla. Meillä oli mahdollisuus snorklailla ja uida yhdessä merikilpikonnien kanssa! Oli hauska seurata niiden ruokailua matalassa rantavedessä. Kaikessa rauhassa kilpparit popsivat merenpohjaheinää. Välillä ne nousivat pintaan hengittämään vain parin metrin päässä snorklaajasta. Liemikilpikonnat olivat yllättävän isoja. Kiinassahan niitä raukkoja uiskenteli ravintoloiden akvaarioissa ja niistä tehtiin keittoa jo poikasina. Oli paljon hienompaa nähdä niiden uiskentelevan siellä, missä niiden kuuluukin olla. Vietimme saarella lähes kolme tuntia, ja itse olin siitä ajasta suurimman osan vedessä. Toinen erikoisuus saarilla kilpikonnien lisäksi ovat iguaanit. Niitä siellä näkikin lähes joka suunnalla, kunhan ensin oppi ne havaitsemaan. Pystyivät kyllä piiloutumaan suojavärinsä turvin todella hyvin.

Matkasta Tobaco Caysiin ja sieltä pois on pakko mainita, että se oli aivan kauheaa hyppyyttämistä! Venekuski sanoikin heti aluksi, että kaikki on hyvin, vaikka hieman tuulista onkin. Sen tulimme huomaanaan. Keskellä merta aallot olivat välillä todella korkeita ja aallon harjalta tultiin hypäten alas. Voin kertoa, että istuminen nyt hieman hankalaa. Myräkästä ja pienestä veneestä huolimatta minua ei oikeastaan pelottanut, koska paikalliset ovat tottuneita merenkävijöitä ja osaavat lukea merta.

Istumisesta tuli vielä mieleen, että eilen istuin kaktuksen päälle. Patikkaretkellä kyykistyin ottamaan Liisasta kuvaa kaunista taustaa vasten ja keskellä niittyä oli yksi ainoa pieni kaktus, jonka päälle istahdin. Liisa joutui suorittamaan pienen piikinpoisto-operaation takapuolestani. Toiset olivat hieman kauempana ja kertoivat ihmetelleensä, mitä suomalaisleidit puuhaavat ;)