Tänä yönä oppaana oli myös paikallinen Coy-Coy, mikä oli hieno asia,koska ei täällä juuri ole paikallisiin törmännyt. Koko aseman porukka on eurooppalaista. Hienoa oli kuulla, että paikallisia on kuitenkin saatu mukaan projektiin, joka saattaa ensi kuulemalta herättää ajatuksen, että taas on valkoinen mies mennyt neuvomaan suuressa viisaudessaan.
Heti alkuillasta löysimme munimista lopettelevan Hawksbillin. Se oli kuitenkin valinnut pesäpaikan niin alavalta ja aaltojen pyyhkimältä maalta,että Tom keräsi munat lakkiinsa ja loput ämpäriin (yhteensä 117 munaa). Niille sitten tehtiin uusi pesä turvallisemmalle alueelle. Hawksbillin munat vaativat n. 60 cm syvän pesän. Uusi pesä tehtiin tällä kertaa varjoisaan,viileään (!) paikkaan, jotta saataisiin enemmän uroksia, joista näillä rannoilla on puute. Lämpimämpi paikka tuottaa naaraita.
Toinenkin Hawksbill käväisi rannassa etsimässä pesäpaikkaa,mutta kääntyi takaisin,kun sopivaa ei löytynyt. Tom sai kuitenkin tarkistettua sen merkin, vanha tuttu siis oli.
Pihalla meillä on pienten maakilpikonnien yhdyskunta,jota ruokimme. Uskomattoman sympaattisen ja viisaan näköisiä otuksia! Käärme - tree boa - tuli myös takaisin, tällä kertaa lekottelemaan kaiteemme vieressä roikkuvaan lintujen juottoastiaan.
Tänä aamuna teimme vajaan parin tunnin aamuvuoron (löysimmekin yhden pesän),seuraava työvuoro on huomenaamulla. Yritämme päästä mahdollisimman varhain liikkeelle saarta katsomaan, ennen kuin kuumuus on pahimmillaan. Säätilasta täällä saa jonkinlaisen käsityksen, jos menee vaatteet päällä n. 40-asteiseen saunaan, jonka kosteus on lähes 100%.
Kuumuushan vettää vertoja jo Nicaraguallekin. :) Kirjotelkaa ihmeessä jatkossakin ahkerasti, mukava on seurata matkaa. Terkut boalle!
VastaaPoistaBoa muuten viihtyy koko ajan samassa puussa. Varsinaista siedätyshoitoa Liisalle ;)
VastaaPoistaNo varmasti. Kohta sitä ei ennää ees huomaa. :)
VastaaPoista