Perillä pääkaupungissa

Näkymä lauttalaiturilta kaupunkiin

Keskuksesta lähdimme jo ajoissa, ja veimme kaupungissa rinkat säilöön turisti-infoon. Raskaiden rinkkojen siirtely käsivoimin aiheutti ihastusta paikallisissa miehissä, ehkäpä vähän hilpeyttäkin. Meidän tarvitsi siirrellä rinkkoja vain muutamia kymmeniä metrejä, joten emme laittaneet niitä selkään. Kun tulimme turisti-infosta laiturille hauikset pullistellen, eräs paikallinen mies totesi: "Oottepa te voimakkaita naisia ja niin hoikkia! Teidän täytyy treenata paljon?" Juu, juu - tokihan me on treenattu ;) (Ihan oikeasti ilman erittäin hyvää pohjakuntoa täällä olisi ollut vaikea pärjätä!) Kun sitten kävelimme n. 100 metriä pitkää laituria lautalle, kuulimme uudelleen kommentin voimistamme. Kaveri totesi siihen, että näkyyhän noilla olevan lihaksiakin! Miesten seurassa oleva nainen sanoi: " Some women really want to exercise!"  Hoikkiahan me todella jo ollaankin (Liisan suruksi ja Anitan iloksi). Varovasti arvioiden olemme patikoineet ainakin 100 km tällä reissulla. Maasto on ollut rankempaa kuin Kitkantiellä! Olemme tarponeet rantahiekassa ja kiivenneet lähes pystysuoria kivikkoisia polkuja. Korkeuseroja Carriacoulla riittää!

Lauttamatka sujui tasaisissa merkeissä. Lauttakin oli suurempi kuin menomatkalla, joten sitä ei pienet tuulet heilautelleet. St Georgen satamaa lähestyttäessä pilvet kävivät taas niin raskaiksi, että vesisade vastaanotti meidät.
Elo täällä on täydellistä vastakohtaa verratuna Carriacoulle. Äänekäs karibialainen musiikki kaikuu kaduilla ja tunkee huoneen ikkunoista sisälle. Varmasti tällä perjantai-illallakin on vaikutusta. Ainakin nuoriso näyttää täyttävän kadut, ja hyvin monet kulkevat paikallisen Garib-oluen voimalla. Sen huomasimme jo taksissa istuessamme, ja lähdimmekin heti tavarat huoneeseen tuotuamme etsimään ruokapaikkaa. Kovin myöhään ei huvita kadulla kaksistaan liikkua. Vettäkin satoi, joten menimme ensimmäiseen näkemäämme ravintolaan. Eihän se sitten mikään oikea ravintola ollutkaan, vaan eräänlainen pikaruokala, jossa tiskiltä valitsimme erilaisia kasviksia. Paikalliset nuoret aikuiset täyttivät laajan hallimaisen ostoskeskuksen yläkerran ja me olimme ainoat valkoihoiset ja (hieman) yli kolmikymppiset. Taustalla pauhasi musiikki ja Rihannaa soitettiin korkealta ja kovaa! Edes suomalaisissa discoissa ei kuule sellaisia desibelejä!
Ensi yönä tarvitaan varmaan korvatulppia...Mutta tarkoituksella valitsimme hotellin keskustasta, jotta kaupungille pääsisi kätevästi. Hotellihuone on aika pieni, mutta muuten ihan hyvä. Huomenna lähdemme tutustumaan enemmän kaupunkiin.